Pohjoisen luonnon valoisa kesä kypsyttää vuosittain metsiin ja soille ravintorikkaan marjasadon, jota jokaisen luonnossa liikkujan on mahdollista hyödyntää. Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjaa, joista 37 on syötäviä. Ravintokäyttöön ja kerättäväksi soveltuvia on kaiken kaikkiaan parikymmentä. Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat marjat ovat puolukka, mustikka, vadelma, lakka, karpalo, tyrni ja variksenmarja.

Vuotuinen metsämarjasatomme arvioidaan yli 500 miljoonaksi kiloksi, ja esimerkiksi puolukan ja mustikan sadosta on arvioitu otettavan talteen vain 3-10 %. Luonnonmarjoja syödään keskimäärin kahdeksan kiloa henkeä kohden vuodessa. Marjojen osuutta ruokavaliossamme olisi hyvä lisätä, sillä marjat sisältävät runsaasti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä polyfenoleja.

Metsissämme ja soillamme kasvavasta marjasadosta saadaan parhaimmillaankin talteen alle 10 prosenttia. Kaupallinen keruu tärkeimmillä luonnonmarjoillamme puolukalla, mustikalla ja lakalla on ollut noin 10–17 miljoonaa kiloa vuosittain. Talteenotto on ollut yli 90 prosenttisesti ulkomaisten poimijoiden varassa.

Tänä vuonna marjojen saanti teollisuuteen, jatkojalostukseen ja kauppojen pakastealtaisiin joudutaan tekemään valtaosin kotimaisin voimin. Vaikka kolme miljoonaa suomalaista käy ainakin kerran vuodessa marjassa ja kulutamme keskimäärin kahdeksan kiloa luonnonmarjoja henkeä kohden, on kerääminen myyntiin hiipunut vuosi vuodelta.

Luonnontuotealan (luonnonmarjat, -sienet, -yrtit ja erikoisluonnontuotteet) valtakunnallisen toimialajärjestön, Arktiset Aromit ry:n viime kesänä käynnistämän Marjakaverit-kampanjan tavoite oli helpottaa marjastamaan lähtöä sopivien marjakaverien avulla. Tänä vuonna hyvä tuulen kampanjan merkitys on suurempi ja vakavampi. Poikkeustilanne on osoittanut, kuinka tärkeää on pystyä turvaamaan elintarvikkeiden omavaraisuus. Tartutaan toimeen ja kerätään talven varalle marjat itselle ja sellaisille lähimmäisille, jotka eivät itse pääse tai kykene marjastamaan, sekä ennen kaikkea marjateollisuuteen turvaamaan lukuisat työpaikat marjataloissa ja jatkojalostusyrityksissä. Nuorille marjojen poimiminen ja myynti elintarviketeollisuudelle olisi erinomainen elämänkoulu nähdä, miten teollisen prosessin kivijalka rakentuu. Olennaista on raaka-aineen saatavuus ja riittävyys.

Haaste turvata marjojen saatavuus elintarviketeollisuudelle ei ole mahdoton. Satokausi on pitkä. Jos Suomen noin 200 000 työttömästä 30 % keräisi kukin 250 kiloa marjoja, saisimme talteen 15 miljoonaa kiloa. Määrä tarkoittaa lakalla 25, mustikalla noin 36 ja puolukalla 42 sangollista. Tai jos kaikki 15-64-vuotiaat keräisivät kukin yhden ylimääräisen sangollisen marjoja myyntiin, talteenotto olisi turvattu. Riittäisi myös, jos urheiluseurat, työporukat, yhdistykset tai Marjakaveri-ryhmät tekisivät muutaman kerran marjastustempauksen. Arktiset Aromit ry kokoaa nettisivuilleen(arktisetaromit.fi)tulevan satokauden ostopisteet, joihin marjoja voi myydä, sekä marjastusta helpottavia vinkkejä ja ohjeistusta. Teollisuusmarjat ostetaan roskaisena.

Lähdetään joukolla hakemaan marjametsästä hyvää mieltä, liikuntaa ja lisäansioita. Metsässä kulkiessa fyysinen kunto kohoaa huomaamatta, stressitaso laskee ja mieliala kohenee, varsinkin sopivassa seurassa. Marjastuksen voi nähdä kaikkine hyvine puolineen harrastuksena, josta ei tarvitse maksaa. Sen sijaan luonnon kuntosalilta saa verovapaita lisäansioita ja ahkera poimija voi hankkia kelpo tienestit. Viime vuonna marjoista saatu poimintatulo oli yhteensä 17,3 miljoonaa euroa.

ReettaReinman

Marjastamistarvikkeet saat kätevästi Kärkkäiseltä

Kärkkäisellä(Karkkainen.com)on laajat valikoimat työkaluja marjastajille ja muun kesäsadontalteenottajille: poimureita, marjasankoja,putsareitasekä säilöntärasioita, -pusseja ja -pulloja.

Oletko tutustunut Kärkkäisellä myynnissä olevaan 5 litran Marjukka-säilöntäsankoon. Se sopii esimerkiksi kurkkujen, punajuurien, sienten tai kalojen säilöntään. Marjukka-säilöntäsankoa voidaan käyttää myös hapatustuotteiden ja graavattavien tuotteiden valmistukseen. Säilöntäsangon sisällä on liikkuva reiällinen välikansi, jonka avulla säilöttävät tuotteet voidaan pitää nestepinnan alapuolella tai puristuksessa. Sangossa on painettuna käyttöohjeet.

Mummolan höyrymehu onnistuu myös ilman sokeria

Kaada höyrymehustimen alakattila lähes täyteen vettä. Kuumenna se kiehuvan kuumaksi. Tarkista, että mehukattilan letku on napakasti kiinni ja että sulkijanipistin on siinä kiinni. Kaada puhtaat marjat reiälliseen marjakehikkoon. Sulje kansi tiiviisti. Huolehdi, että alakattilassa on koko ajan riittävästi vettä höyryn tuottamiseen ja että vesi kiehuu koko ajan. Muodostuva vesihöyry pehmittää marjat ja irrottaa niistä mehun. Marjojen mehustumiseen kuluu aikaa vajaa tunti. Valuta mehu isoon kattilaan. Saat vähennettyä sokerin käyttöä, kun pullotat jäähtyneen mehun pakastinpulloihin ja pakastat mehun. Silloin mehua ei tarvitse keittää sokerin kanssa, vaan voit lisätä maun mukaan sokeria, kun sulatat mehun tarjolle.

VINKKI: Mikäli sinulla kasvaa iso määrä raparperia, jotka ovat jääneet käyttämättä ja pakastimessa on viime syksynmarja-aronioita, niin niistä saat yhdessä mehuhöyrystimessä hyvä makuisen ja kauniin värisen mehun.

Laitahöyristimenmarjakehikkoon kerroksittain raparperin paloja jamarja-aronioita, mehusta, jäähdytä ja pakasta. Sokeroi makusi mukaan.