Etelä-Amerikan intiaanit käyttivät 500-2500 vuotta sitten Terra Preta -maanparannustekniikkaa ja muuttivat sen avulla köyhää maaperää mustaksi viljelysmaaksi sekoittamalla maahan hienojakoisen puuhiilen ja kompostin seosta. Näissä viljavissa Terra preta -maissa tuhansia vuosia vanha biohiili on yhä olemassa; biohiilen rakenne on hyvin pysyvä.

Suomessa vanhanajan tervanpoltto perustui samaan menetelmään, jolla biohiiltä valmistetaan tänäkin päivänä. Yleisin tapa valmistaa biohiiltä on hidaspyrolyysi eli kuivatislaus.

Maanparannus- ja kasvualustakäyttö on yksi merkittävimmistä biohiilen käyttötavoista. Rakenteeltaan hyvin huokoisen biohiilen maanparannusvaikutus perustuu ravinteiden ja veden sitomiskykyyn. Lannoitusta voidaan vähentää, kasvit eivät ole niin herkkiä maaperässä oleville taudeille, vesi ja ravinteet pysyvät kasvien ulottuvilla, maaperän myrkylliset aineet voivat sitoutua biohiileen. Biohiili myös estää ravinteita huuhtoutumasta. Maaperän toimintaan perehtynyt yhdysvaltalainen agronomi Robert Streit sanoo, että biohiili toimii maassa kuin linnunpönttönä maaperäeliöstölle; maaperän bakteerit viihtyvät biohiilen pinnalla.

Monet kotipuutarhureille tarkoitetut biohiiltä sisältävät istutusmullat on rikastettu esimerkiksi mykorritsoilla eli sienirihmastoilla. Mykorritsa on kasvin juuren ja sienen muodostama symbioosi, josta molemmat hyötyvät. Lähes 90 % luonnon kasveista elää symbioosissa mykorritsan kanssa.

Mykorritsa tehostaa kasvien ravinteiden- ja vedenottoa; mykorritsan sienirihmasto pystyy keräämään kasville vettä ja ravinteita laajalti maasta. Mykorritsa myös suojaa kasvia taudinaiheuttajilta ja parantaa kasvin stressinsietokykyä. Sieni puolestaan saa kasvilta yhteyttämistuotteita, joita sienellä lehtivihreättömänä ei ole. Kun uusi, istutettava kasvi saa heti istutusvaiheessa mykorritsaa, se juurtuu nopeammin: eikä kasvi juro istutuksen jälkeen. Jurominen on kitumista, hidasta kasvua.

Biohiili puolestaan pystyy sitomaan vettä itseensä ja luovuttamaan sitä hitaasti kasvien käyttöön. Näin se ehkäisee tehokkaasti maan liettymistä ja tiivistymistä.

Biohiiltä voidaan tehdä periaatteessa mistä tahansa eloperäisestä aineesta. Järkevintä on käyttää jätteitä tai muuten vaikeasti hyödynnettäviä materiaaleja ja sivuvirtoja. Pohjoismaissa metsäteollisuuden sivuvirrat, kuten sahanpuru ja metsähake, ovat varmasti suurin hyödynnettävissä oleva raaka-ainemassa biohiilen valmistukseksi. Jätteestä valmistetussa biohiilessä maanparannuskäytössä – syötävien kasvien kasvualustassa – biohiileen jäävät raskasmetallit aiheuttavat käyttörajoituksia. EU on asettanut raja-arvot, paljonko biohiilessä saa olla raskasmetalleja.

Pelloilta karkaa ympäristöön hiilen lisäksi muitakin ravinteita, etenkin juuri typpeä. Biohiilenä hiili – kuin myös typpi ja fosfori – sitoutuvat maaperään pitkäksi ajaksi, sadoiksi, jopa tuhansiksi vuosiksi, kuten intiaanien Terra preta -maat osoittavat. Maassa hiili pysyy ja on poissa ilmakehästä ilmastonmuutosta pahentamasta.

Tieteellisellä tutkimuksella on vielä paljon tekemistä biohiililaatujen ja niiden käyttökohteiden parissa. Käytännön sovellutusten kehittäminen ja valmistaminen merkitsevät suuria mahdollisuuksia teollisuudelle, valtavasti uusia työpaikkoja. Biohiiltä sanotaan tulevaisuuden ihmeaineeksi, eikä suotta. Puutarhanhoidon lomassa on hieno pohtia, millaista valtavaa tutkimustyötä muun muassa puutarhamullan, lannoitteiden ja biologisten torjunta-aineiden sekä uusien kasvilajikkeiden ympärillä on.

Kärkkäisen viidestä tavaratalosta Ylivieskassa, Lahdessa, Jyväskylässä, Oulussa ja Iissä sekä verkkokaupasta

Tervetuloa Kärkkäisen puutarhakesään!

Reetta Reinman