Pakuso-tutkimukset jatkuvat Helsingin, Turun, Tallinnan ja Wienin yliopistoissa

Pakuso-pakuriuutteiden kehittäjä Veikko Karvinen pohtii, kulkevatko pakurin vaikuttavat aineet sittenkin koivussa ja pakuri imee ne itseensä.

Pakuso-pakurituotteiden kehittäjä ja valmistaja Veikko Karvinen kertoo, että tiedemaailmaa kiinnostaa selvittää ja yksilöidä, mitä terveydelle hyödyllisiä yksittäisiä kemiallisia ainesosia pakuri sisältää.Yksi kiinnostuksen kohde on beetaglukaani.

Maapallolla esiintyy sieniä, joita on tutkittu parannussieninä. Brasiliassa Ideaten vuoristoseudulla kasvavaa, herkkusienten sukuun kuuluvaa Agaricus blazei -sientä on kutsuttu ”jumalan sieneksi”. Sientä säännöllisesti nauttivat vuoristolaiset ovat poikkeuksellisen terveitä. Brasiliassa jumalan sieniä on käytetty syövän hoidossa, koska sen uskotaan parantavan immuunipuolustusta. Vaikuttavaksi aineeksi on arvioitu beetaglukaanit.

Beetaglukaanit ovat sienen kuiduissa esiintyviä pitkäketjuisia polysakkarideja, sokeriyhdisteitä. Beetaglukaaneja on sienten lisäksi muun muassa kaurassa. Liukoisella beetaglukaani-kuidulla on ruoansulatuksessa kyky pitää verensokerit kurissa ja tasapainottaa kolesteroliarvoja. Ne auttavat ravinteita imeytymään ohutsuolessa.

– Kiinnostavaa on myös se, ovatko pakurissa olevat terveyttä tukevat ainesosat sittenkin koivussa, kulkevat puussa ikään kuin pystysuorina pilleinä ja pakuri imee ne rihmastoonsa. Tätä olettamaa tukee se, että nuoressa pakurissa ei ole samoja ainesosia kuin vanhoissa. Pakurin iän voi laskea siinä olevien vuosirenkaiden perusteella, sanoo Karvinen.

Karvinen määrittelee pakurin luonnon omaksi ymppäykseksi.

– Pakurista irtoaa itiöitä, kun pahka ja koivu kuolevat, nämä itiöt kulkeutuvat tuulten mukana ja kiinnittyvät koivuun. Ensimmäinen merkki tästä on se, että koivu alkaa niin sanotusti itkeä, tämä näkyy ruskeana vuotona koivun kyljessä.

Pakurin mahdollisuuksia ennaltaehkäistä ja hoitaa muun muassa kakkostyypin diabetesta, syöpää ja vyöruusua tutkitaan sekä Suomessa että maailmalla. Paljon pakurista on jo selvinnyt virusten nitistäjänä. Pakurin kykyä hillitä suun alueella ilmenevää Herpes-virusta on tutkittu Pakuson valmistamalla pakurikääpäuutteella.

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Pakuson valmistama pakurikääpäuute pystyy nitistämään huuliherpestä aiheuttavan viruksen aktivoitumisen. Tutkimustulokset on julkistettu syksyllä 2017 Baselissa Sveitsissä kansainvälisessä kongressissa: the 65th International Congress and Annual Meeting of the Society for Medicinal Plant and Natural Product Research. Lisätutkimuksia tarvitaan pakurikääpäuutteen herpes-virusta torjuvien kemiallisten yhdisteiden tunnistamiseksi sekä yksityiskohtaisen toimintamekanismin määrittämiseksi.

Helsingin yliopiston Farmaseuttisten biotieteiden osaston professori Heikki Vuorela ja yliopistonlehtori Karmen Kapp kiinnostuivat muutama vuosi sitten sodankyläläisen Pakuso-yrityksen pakurikääpäuutteesta.

– Monien käyttäjäkokemusten mukaan Pakuson pakurikääpäuute helpotti suun alueella ilmentyvää Herpes-virusoireilua. Pakurikääpäuutteen käytön aloitettuaan käyttäjäkokemuksistaan raportoineilla ei ole ollut toistuvia suun alueen herpesjaksoja, Heikki Vuorela kertoo.

Positiivisten käyttäjäkokemusten valossa Vuorela ja Kapp rohkaistuivat aloittamaan yhteistyössä Helsingin yliopiston virologian laitoksella tutkimuksen kyseisen tuotteen vaikutuksesta Herpes simplex tyyppi 1-virukseen.

Herpes simplex, tyyppi 1-virusinfektio (HSV-1) ilmenee yleensä haavaisina alueina iholla ja limakalvoilla, erityisesti suun alueella, tavallisimmin puhutaan huuliherpeksestä. Herpesviruksia on mahdoton hävittää. Ne pysyvät isännässään koko ihmisen elinajan. Herpesviruslääkkeiden jatkuva käyttäminen voi johtaa vastustuskykyisten kantojen kehittymiseen. Tällä hetkellä ei ole saatavilla herpesvirusrokotuksia.

Vuorelan ja Kappin tutkimuksen tavoitteena oli testata pakurikääpäuutteen kyky neutralisoida HSV-1 -virus isäntäsolun ulkopuolelta sekä testata koeputkessa pakurikääpäuutteen vaikutus isäntäsolun elinkelpoisuuteen. Eli tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, pystyykö pakurikääpäuute estämään herpes-viruksen kyvyn infektoida isäntäsolut.

Karmen Kapp kertoo, että tutkimuksessa käytetty pakurikääpäuute saatiin liuottamalla sieniaines alkoholi-vesi-seokseen, jonka annettiin kuivua lähes kokonaan. Kuiva uute liuotettiin tämän jälkeen veteen suhteessa 1.5 g/100 ml vettä.

– HSV-1 -kantaa inkuboitiin eri pitoisuuksiin pakurikääpäuutetta tai sitä jäljittelevään kontrollinäytettä, joka oli käynyt läpi samanlaisen valmistusprosessin kuin pakurikääpäuute. Sitten osaan isäntäsoluviljelmiä tartutettiin HSV-1-viruksella. Viljelmää haudutettiin 37 asteessa yön yli. Hauduttamisen jälkeen tehtiin immunoperoksidaasivärjäys, jolla tunnistettiin infektoitujen solujen määrä, Kapp kertoo.

Tutkimuksen tuloksena voitiin selkeästi osoittaa, että testatulla pakurikääpäuutteella oli HSV-1 –viruksen infektoitumiskykyä neutralisoiva vaikutus.

– Käytimme tutkimuksessa eri pakurikääpäuutepitoituuksia. Herpes-virusta torjuva vaikutus tuli esille jo verrattain alhaisissa pitoisuuksissa, Heikki Vuorela kertoo.

Tutkimusta jatketaan yhdessä Turun yliopiston, Viron maatalousyliopiston ja Wienin yliopiston kanssa. Jatkotutkimuksiin Karmen Kapp on hakenut EU:lta rahoitusta.

– Jatkotutkimuksissa selvitämme myös, onko pakurikääpäuutteella vaikutusta genitaalialueen Herpes-virukseen. Tavoitteenamme on ennen kaikkea selvittää, mikä kemiallinen yhdiste pakurikääpäuutteessa saa aikaan sen HSV-1 -virusta torjuvan vaikutuksen, Vuorela sanoo.

Tavoitteena on selvittää myös, mitä kaikkia yksittäisiä kemiallisia ainesosia pakuri sisältää, erotella ja mitata sekä vakioida nämä.

– Yksi olennaisen kiinnostava tutkimuksissa ilmennyt asia on se, että pakuriuute pystyy lamaannuttamaan Herpes-viruksen solun tumakkeen, mutta tutkimuksissa se ei lamaannuttanut terveitä soluja, kertoo Karvinen.

Uudet tutkimustulokset valmistunevat vuoden 2019 aikana.

Pakuso-tuotteiden valmistaja Veikko Karvinen, 67, on itse ”elävä esimerkki” pakurin tehosta kakkostyypin diabetekseen. Vajaa kymmenen vuotta sitten Liedossa asuva, Ilomantsissa syntynyt Karvinen ei voinut hyvin. Painoa oli 127 kiloa ja kakkostyypin diabetes kiusasi. Insuliinia hän joutui ottamaan piikkeinä 250 yksikköä. Viisitoista vuotta sitten useaan otteeseen leikattu selkä reistaili, särkylääkkeitä kului runsaasti. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen viisissäkymmenissä oli yhdeksän ammatin Karviselle kova isku.

Nyt Karvinen on elämänsä kunnossa. Paino on pudonnut 85 kiloon. Hän selviää 40 yksikön insuliiniannoksella. Särkylääkkeitä Karvinen ei enää tarvitse. Entinen työkyvyttömyyseläkeläinen on nykyään innovatiivinen pakuri-yrittäjä, jolla olisi vientimarkkinat Kiinassa ja Etelä-Koreassa, jos vain yhden miehen yritys pystyisi toimittamaan niin paljon pakurituotteita kuin on kysyntää.

– Viitisen vuotta sitten katsoin televisio-ohjelmaa, jossa Jaakko Halmetoja kertoi pakurin terveysvaikutuksista, ennen kaikkea pakurin solua suojaavasta huippukorkeasta antioksidanttipitoisuudesta.

– Löysin omasta metsästäni Ilomantsista 15 kilon pakurin ja päätin kokeilla sitä. Jauhoin pakurin teeksi ja join sitä. Nesteen kertyminen on tyypillistä diabeetikoille, pakuriteen nauttimisen jälkeen huomasin selvän diureettisen vaikutuksen eli nestekierto alkoi toimia. Myös paino lähti hetkessä putoamaan, aluksi jopa kuusi kiloa kahdessa viikossa.

Hän myös reivasi ruokavaliotaan, jätti punaisen lihan, vähensi rasvaa ja sokeria, lisäsi kalaa ja kasviksia.

Karvinen pohti mielessään, että pakuri pitää jalostaa tuotteeksi. Hän alkoi ottaa selvää pakurista ja sen jalostamismenetelmistä.

– Aivosoluni alkoivat raksuttaa prosessia, jonka avulla pakurin saisi helppoon muotoon tuotteiksi jalostettavaksi ja elimistön hyvin käytettäväksi, eli että varmistettaisiin pakurin imeytyminen, Karvinen kertoo.

Tuotekehittelyä hän teki viitisen vuotta.

– Omaa rahaa siihen on mennyt satatuhatta euroa ja pakurikääpää 600 kiloa! Karvinen naurahtaa.

Pakuri on lahottajasienen aiheuttama pahka koivussa. Valtaosa pahkasta on puuta, pakurisientä siinä on vähän. Veikko Karvisen kehittämän uuttamismenetelmän avulla kyetään pahkasta erottamaan vaikuttava aine eli sieni tarkasti muusta materiaalista. Tämä uuttaminen kestää Veikko Karvisen Pakuso-yrityksen menetelmällä kaksi kuukautta.

– Suurin osa maailmalla myytävänä olevista pakurituotteista on ”värjättyä sahanjauhoa” eli vaikuttavan aineen määrä on niissä hyvin vähäinen, huomauttaa Karvinen.

Pakuson menetelmässä pakuriuute tehdään takaisin jauheeksi. Tästä jauheesta Pakuso tekee Suomessa pakuriuutteen, pakuriuutekapselit, teet sekä juomat, kuin myös uutuustuotteen: pakuriuutetta, luomuhunajaa ja mehiläispesästä kerättyä propolista sisältävän huulivoiteen.

– Pakurivoide, pakuriuute sekä pakurikapselin raaka-aine valmistetaan Pakuson tehtaalla Kaarinassa. Kapselit pakkaa lääketehdas Suomessa.

Pakuson pakuriuutekapselille on myönnetty patentti.

– Patentti perustuu kapselimme erikoiseen rakenteeseen ja uutetekniikkaan, jonka avulla pakurin tehoaineet saadaan parhaiten määrättyyn kohtaan elimistöä; pakurikapseli sulaa vasta ohutsuolessa, siellä tarkemmin sykkyräsuolessa, josta aineet imeytyvät tehokkaasti suoraan verenkiertoon.

Pakuson käyttämät pakurit kerätään napapiirin pohjoispuolelta. Veikko Karvinen on kouluttanut kaikki Pakusolle pakuria keräävät kerääjät leikkaamaan pakurin oikein koivusta. Ennen pakurin jalostamista Karvinen tutkituttaa pakurit laboratoriossa.

– Tutkimuksissa analysoidaan, ettei jatkojalostukseen menevässä pakurissa ole ympäristömyrkkyjä.

Tällä hetkellä Pakuso käyttää pakurituotteisiinsa vuodessa kaksi tuhatta kiloa tuoretta pakuria, joka painaa kuivattuna puolet vähemmän.

Omaan käyttöön pakuria kerääville Karvinen korostaa, että pakuri on sieni, joka voi kerätä jopa vuosikymmenet myrkkyjä itseensä.

– Pakuria ei saa missään nimessä kerätä teiden varsilta eikä asutuskeskusten läheisyydestä.

– Puulle pakurin leikkaamisesta ei ole haittaa, sillä sienitauti tappaa puun joka tapauksessa, Karvinen sanoo.

Lapissa pakurikäävät painavat 2–3 kiloa. Etelä-Suomen koivuissa paukureilla voi olla painoa jopa yli 10 kiloa.

Karvisen yrityksen Pakuson nimi on syntynyt yhdistelmästä pakuri ja Sodankylä. Yrityksen pääpaikka on Sodankylän Kelujärvellä, jossa kylän entinen koulu toimii pakurin vastaanottokeskuksena, siellä myös kerätty pakuri esikäsitellään.

Pakuson pakuriuutekapselit kiinnostavat Kiinassa, jonne Karvisen yritys on saanut myyntisopimuksen.

– Pakuri on arvostettu, paljon tutkittu ja käytetty luonnonaine erityisesti Venäjällä ja Kiinassa. Pakuria arvostetaan korkealle myös muualla Aasiassa, esimerkiksi Etelä-Koreassa, Karvinen sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole vielä kunnolla oivallettu luonnon aarteidemme valtavaa potentiaalia vientimarkkinoilla.

Karvinen käyttää pakuriuutetta teelusikallisen päivässä. Sillä annoksella pysyvät kakkostyypin diabetes ja paino hallinnassa sekä flunssat loitolla.

– Pakuriuutetta ja hunajaa sisältävä huulivoide on hyvä talvella, kun huulet pakkaavat rohtua – eli sitä voivat käyttää kaikki, eivät yksinomaan huuliherpeksestä kärsivät, hän vinkkaa.

– Huuliherpekseen pakuriuutetta kokeilleet ovat käyttäneet kuuriluonteisesti ensin kolmen kuukauden tehokuurina ruokalusikallisen päivässä ja sitten ylläpitoannoksena teelusikallisen päivässä, ja lisänä huulivoidetta. Moni on saanut huuliherpeksen täysin oireettomaksi, eikä se ole puhjennut flunssan tai stressin yhteydessä.

Teksti ja kuva: Reetta Reinman

”– Puulle pakurin leikkaamisesta ei ole haittaa, sillä sienitauti tappaa puun joka tapauksessa.”