Riippumaton kerrotaan olevan kotoisin Etelä-Amerikan intiaaneilta. Riippumatot syntyivät käytännön tarpeeseen. Ne olivat huomattavasti turvallisempia nukkumispaikkoja kuin maa. Riippumatossa nukkuja oli turvassa käärmeiltä, muilta matelijoilta ja hyönteisiltä. Riippumaton avulla ei myöskään ollut kosketuksissa vetiseen ja likaiseen maahan sekä muihin epäpuhtauksiin.

Entisaikojen merenkävijät arvostivat riippumattoa siirrettävänä yösijana nukkuessaan laivan kannella. Riippumatto liikkui mukavasti laivan keinuessa, eikä nukkuja tipahtanut turvallisesta kolostaan kovassakaan aallokossa. Sotalaivoissa riippumatoilla säästettiin kallisarvoista tilaa, koska mattoja pystyttiin ripustamaan messeihin ja käytäville. Lontoossa olevassa museolaiva HMS Belfastissa saa tutustua riippumattoihin sotalaivojen varusteena. Liittoutuneiden sotilaiden tiedetään käyttäneen riippumattoja trooppisilla sotatantereilla toisessa maailmansodassa.

Meille nykyihmisille riippumatto on ensisijaisesti nautinnon keidas. Sitä käytetään monissa arkipäivän tilanteissa: leikeissä ja hauskanpidossa koko perheen kesken, romanttisina hetkinä kumppanin kanssa ja rentouttavina tuokioina kirjan parissa. Eräretkellä hyttysverkolla varustettu riippumatto antaa suojaa.

Etelä-Amerikassa varhaisemmmat riippumatot kudottiin hamack-puun kaarnasta. Myöhemmin materiaaliksi tuli paremmin saatava sisal. Nykyään riippumatot kudotaan pääasiallisesti puuvillasta.

Riippumatot rantautuivat ensimmäistä kertaa Eurooppaan löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbuksen (1451–1506) mukana, joka oli tutustunut riippumattoihin nykyisillä Bahamasaarilla. Kolumbusta kiehtoi riippumattokulttuurista huokuva huoleton elämäntyyli.

Kalastusverkosta kudottu sana

Riippumattoa tarkoittava englanninkielinen sana ’hammock’ on lainattu 1700-luvulla englannin kieleen espanjankielisestä sanasta ’hamaca’, joka on johdos haitilaisesta kalastusverkkoa tarkoittavasta sanasta.